Olipa kyse mistä tahansa pehmustetusta huonekalusta, ennemmin tai myöhemmin eteen tulee aina materiaalikysymys. Kumpi olisi parempi: luonnonmateriaali vai keinomateriaali, alkuperäinen vai jäljitelmä? Erityisesti nahan kohdalla mielipiteet jakautuvat voimakkaasti. Vain eläinsuojelijan näkökulmasta asia on yksinkertainen. Nahan vuoksi eläimet menettävät henkensä, eikä sitä voi hyväksyä, piste. Toisaalta keinonahalla on yhä huono maine. Sen sanotaan esimerkiksi lisäävän hikoilua, tuntuvan halvalta ja kestävän vähemmän kuin aito nahka. Pitääkö tämä paikkansa?
Ennakkoluulot tarkastelussa
Periaatteessa tutkijoiden tehtävä olisi perehtyä tähän aiheeseen perusteellisesti. Mutta myös ilman koeputkia ja bunsenpolttimia voidaan löytää muutamia olennaisia viitteitä nahan ja keinonahan eroista, joista puolestaan seuraavat niiden edut ja haitat. Esimerkiksi jo pieni perehtyminen materiaalitietouteen auttaa tässä valtavasti. Aihe ”nahka vai keinonahka” on luonnollisesti erityisen kiinnostava silloin, kun kyse on sen käytöstä huonekalujen pintamateriaalina. Nahkatakki tai aidot nahkakengätkin ovat toki moniksi vuosiksi tehtäviä hankintoja, jotka maksavat sen mukaisesti. Mutta loppujen lopuksi vaatteet ovat aina myös muotivirtausten alaisia.
Huonekalujen kohdalla tilanne on toisenlainen. Chesterfield-sohva, Bauhaus-sohva tai klubinojatuoli ovat klassikoita, jotka sopivat lähes jokaiseen ympäristöön. Myös toimistossa nahka on vakiinnuttanut asemansa erityisesti johtotason tiloissa: johtajantuoli toimistotuoli, konferenssituoli tai huippuluokan toimistotuoli näyttää heti monin verroin arvokkaammalta, kun verhoilumateriaalina ei ole muovi, pehmuste tai verkkokangas vaan nahka. Tai sitten keinonahka. Ulkonäöltään nämä kaksi materiaalia (nahkainen toimistotuoli tai keinonahkainen toimistotuoli) eivät enää eroa toisistaan. Ohi ovat ajat, jolloin keinonahan tunnisti kolmen metrin päästä vastatuuleen siitä, että yksi sen ainesosista oli muoviyhdiste. Nykyään keinonahkaisten toimistotuolien valmistajat ovat onnistuneet jäljittelemään aidon nahan luonnollista pintarakennetta hämäävän tarkasti. Kaikissa muissa suhteissa alkuperäinen ja jäljitelmä eroavat kuitenkin perustavanlaatuisesti toisistaan.
Tarkka katsaus alkuperäiseen
Nahka on luonnontuote. Tarkemmin sanottuna kyse on eläimen nahasta, joka tehdään kestäväksi kemiallisella käsittelyllä. Se saadaan eläimen niin sanotusta verinahasta parkitsemalla se. Tässä prosessissa pilaantuvasta nahasta, joka on luonnollisten hajoamisprosessien alainen, tehdään kestävämpi tuote. Parkituksen jälkeen nahassa on sileä ja karkea puoli. Sileää puolta kutsutaan ”jyväspuoleksi”, ja siinä on hieno, yksilöllinen pintarakenteensa. Sen kääntöpuolella, ”lihapuolella”, pinta on karheampi.
Vasta jatkokäsittelyssä nahka saa sen ulkonäön, josta tunnistat sen käytön vaatteissa, huonekaluissa tai kengissä. Esimerkiksi nupukkinahkaa varten nahan jyväspuolta karhennetaan hienolla hiekkapaperilla, kun taas mokkanahkaa varten hiotaan lihapuolta. Sileäpintaista nahkatakkia varten materiaali ruiskutetaan useilla sideaine-, pigmentti- ja lisäainekerroksilla ja silitetään, kiillotetaan tai prässäytetään sen jälkeen, jotta pinnoite kiinnittyy tiukasti nahkaan. Tällä käsittelyllä siitä tulee kestävämpi, ja pinta voi jäädä mattapintaiseksi tai saada kiiltoa. Kiiltonahka vaatii toisenlaisen käsittelyn: öljylakan, kylmälakan tai kalvolakan avulla nahasta tehdään kiiltävää kiiltonahkaa.
Se, että luonnontuote nahka on yhä erittäin arvostettu, on ymmärrettävää myös historiaa tarkasteltaessa: sen historia liittyy läheisesti ihmiskunnan historiaan. Puun, kiven ja villan ohella se on yksi varhaisimmin käytetyistä materiaaleista ylipäätään, ja se on palvellut ihmistä monin tavoin: materiaalina kenkiin, vaatteisiin ja aseisiin sekä raaka-aineena laukkuihin ja koruihin, verhoiluna arkkuihin, rasioihin tai huonekaluihin. Ei harvoin myös asumusten materiaalina – tunnetuin lienee ”tipi”, hirven- ja biisoninnahasta tehty teltta, jonka Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat pystyivät pystyttämään ja purkamaan verrattain helposti.
Tarkka katsaus kopioon
Keinonahka on sen sijaan verrattain nuori materiaali. Koska nahan tuotantokustannukset ovat melko korkeat, kekseliäät ihmiset yrittivät jo varhain kehittää aidolle nahalle korvaavan vaihtoehdon. Vasta modernin kemian mahdollisuuksien ansiosta on voitu luoda tuote, joka muistuttaa luonnonmateriaalia – mutta jonka ominaisuudet ovat pohjimmiltaan erilaiset.
Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että keinonahka on yhdistelmä tekstiilipohjaista runkomateriaalia eli koneellisesti kudottua kangasta ja muovista pintakerrosta. Kankaassa käytetään joko luonnonkuituja tai keinokuituja ja toisinaan myös niiden sekoitteita. Pinnoite koostuu joko pehmeästä PVC:stä tai polyuretaanista. Jotta keinonahka tuntuisi mahdollisimman paljon esikuvansa kaltaiselta, pinnoite vaahdotetaan kemiallisesti tai kuohkeutetaan mekaanisesti.
Keinonahka ei ole kulkenut ihmisen mukana läheskään yhtä pitkään kuin nahka, vaan vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Yrityksiä edullisen vaihtoehdon löytämiseksi on kuitenkin ollut ilmeisesti jo pidempään, kuten katsaus klassikkoteokseen „Mercks Warenlexikon“ paljastaa. Vuonna 1884 julkaistun „Nachschlagewerks der Warenkunde für Handel, Industrie und Gewerbe“ -teoksen kolmannesta painoksesta löytyy hakusanan „Ledersurrogate“ alta seuraava teksti: „Nämä ovat keinotekoisia tuotteita, joiden on tarkoitus korvata nahka. Tällaisia on jo pitkään pyritty valmistamaan, mutta ei ole onnistuttu kehittämään tuotetta, joka täyttäisi kaikki vaatimukset ja korvaisi erityisesti tietyt nahkalaadut.“
Tätä varsin epäimartelevaa kuvausta seuraa kuitenkin täsmennys, että on sentään onnistuttu kehittämään joitakin korvikkeita, jotka voivat ainakin tietyissä tapauksissa korvata nahan tai jopa ylittää sen veden- ja säänkestävyyden osalta.
Tulokas: vegaaninen nahka
Nykypäivänä vegaaniset materiaalit & elämäntyylit ovat erittäin suosittuja. Sama koskee vegaanista nahkaa, joka valmistetaan täysin ilman eläinperäisiä tuotteita tai sivutuotteita. Vaikka vegaaninen nahka on keinotekoinen, synteettinen materiaali, sitä ei voi rinnastaa kaikkeen keinonahkaan. Tässä yhteydessä esiintyy valitettavan usein viherpesua, sillä kaikki keinonahkat eivät automaattisesti ole vegaanisia. Monet PU-nahkatyypit eivät nimittäin ole eläinkokeettomia. Tarkista siis ennen ostoa etiketti saadaksesi lisätietoja nahkajäljitelmästä. Myöskään PVC:stä valmistettua keinonahkaa ei pidetä vegaanisena, koska sen valmistuksessa käytetään bensiiniä, maakaasua ja öljyä. Siksi vegaaninen nahka valmistetaan usein myös korkista tai erityisistä sienistä. Myös puhdistuksessa vegaaninen nahka vaatii enemmän hoitoa kuin tavallinen keinonahka. Siksi siihen kannattaa perehtyä riittävästi etukäteen. Siitä huolimatta vegaaninen nahka on hyvä tapa saada laadukas nahkatuoli ja samalla suojella eläinten hyvinvointia.
Standoff: kahden materiaalin vertailu
Tästä pääsemmekin suoraan kahden ulkonäöltään samankaltaisen mutta ominaisuuksiltaan täysin erilaisen tuotteen eroihin. Erilaisen rakenteensa vuoksi nämä kaksi materiaalia reagoivat eri tavoin veteen, tuleen ja mekaaniseen rasitukseen.
Vesi
Keinonahkaa voidaan pitää lähes vedenpitävänä, mikä johtuu ennen kaikkea muovipinnoitteesta, kun taas aitoon nahkaan kosteus imeytyy sen luonnollisten huokosten kautta. Tiettyyn vesimäärään asti mitään ei tietenkään tapahdu, mutta riippuen siitä, kuinka voimakkaasti neste vaikuttaa luonnonmateriaaliin, se menee lopulta läpi.
Mekaaninen rasitus
Valmistustavasta ja keinonahan laadusta riippuen se voi olla lähes tuhoutumatonta. Se ei muuta muotoaan voimakkaassakaan mekaanisessa rasituksessa, eikä sitä myöskään voi puhkaista tavallisella voimalla – ellei apuna käytetä teräviä esineitä. Aito nahka sen sijaan menettää muotonsa verrattain nopeasti, antaa periksi vedossa ja painuu kasaan yksipuolisessa kulumisessa.
Tuli
Keinonahka kestää kyllä kehon lämpöä ja myös auringonpaistetta tiettyyn pisteeseen asti hyvin, mutta syttyy melko helposti. Se ei kestäisi savukkeen hehkua, ja tavallisella sytyttimellä sen voi sytyttää palamaan. Aito nahka sen sijaan panee jopa bunsenpolttimen koetukselle: korkeimmissakin lämpötiloissa se enintään kytee – mutta haisee siinä samalla kamalalta.
Hoito
Tahrojen suhteen molemmat materiaalit ovat suunnilleen yhtä kestäviä. Lähes kaikki lika ja nesteroiskeiden jäämät voidaan poistaa oikeilla kotikonsteilla sekä keinonahasta että aidosta nahasta. Keinonahka on kaiken kaikkiaan helpompihoitoinen: aito nahka tarvitsee aika ajoin käsittelyn öljyllä tai vahalla, jotta se ei menetä pehmeyttään.
Mukavuus
Yleisin ennakkoluulo keinonahkaa kohtaan kuuluu: sillä istuessa hikoilee herkemmin. Tässä pätee selkeä sääntö: mitä halvemmin toimistotuolin keinonahka on valmistettu, sitä todennäköisemmin oletus pitää paikkansa. Syy on pinnoitteessa käytetty muovi, joka ei päästä vettä kankaaseen, mutta ei myöskään ilmaa ulos. Tuntuman osalta kehitys on ollut huomattavaa. Siinä missä keinonahan tunnisti vielä noin kymmenen vuotta sitten useimmiten helposti pelkän tuntuman perusteella, alkuperäinen ja jäljitelmä muistuttavat nykyisillä menetelmillä toisiaan hämmästyttävän paljon.
Ekologinen arviointi
Nahan ja keinonahan ekologiseen arviointiin vaikuttavat useat eri tekijät. Näihin kuuluvat muun muassa käytetyt raaka-aineet, valmistus ja käsittely. Siksi ei voida antaa yleispätevää vastausta siihen, kumpi materiaali on lähtökohtaisesti parempi valinta.
Nahan kohdalla merkityksellisiä ovat esimerkiksi eläimen nahan alkuperä, parkitusmenetelmä ja jatkokäsittely. Valmistustavasta riippuen käytetyt aineet ja resurssien tarve voivat vaihdella.
Keinonahan arviointi puolestaan riippuu muun muassa käytetystä materiaalikoostumuksesta ja valmistusmenetelmästä. Usein käytetään muoveja, kuten polyuretaania (PU) tai polyvinyylikloridia (PVC). Myös tässä valmistusmenetelmät ja materiaalikoostumukset voivat vaihdella tuotteesta toiseen.
Jos haluat ottaa ekologiset näkökohdat huomioon toimistotuolia valitessa, kannattaa siksi kiinnittää huomiota kyseistä tuotetta ja valmistajaa koskeviin tarkkoihin tietoihin. Ympäristövaikutuksia koskevien väitteiden tulisi perustua ymmärrettäviin ja todennettavissa oleviin tietoihin.
Hinta
Kustannusten osalta keinonahka on selvästi edellä. Valmistuksesta ja laadusta riippuen keinonahan hinta on noin 50–70 prosenttia aitoa nahkaa alhaisempi.
Yhteenveto
Objektiivisesti tarkasteltuna on vaikea ymmärtää, miksi keinonahalla on yhä niin huono maine: se on edullisempaa, kestävämpää ja samalla yksilöllisemmin valmistettavissa kuin aito nahka. Se, että keinonahka lisää hikoilua, voi toki olla merkityksellistä kengissä ja vaatteissa.
Sen sijaan toimistokalusteissa tai työpöydissä tämä seikka on merkityksetön; ja kaikki muut kohdat ovat selkeitä etuja: tuolit kuluvat vähemmän, sohvat on helpompi puhdistaa ja toimistotuolit näyttävät tyylikkäiltä sekä ovat saatavilla monissa väreissä.
Nahan ja keinonahan hoitoon liittyen tutustu myös artikkeliin toimistotuolien materiaalien hoito: villalle bio-saippuaa, nahalle vettä.