Asiakirja on työpöydällä, ja kansio, johon se kuuluu arkistoida, on toimistossa selän takana. Tällaisessa tilanteessa ei tarvitse olla erityisen laiska työntekijä ymmärtääkseen, ettei hän nouse hakemaan kansiota. Sopivan napakka ponnistus työpöydästä molemmilla jaloilla on nimittäin paljon hauskempi tapa suhahtaa takaperin hyllylle. Urheilullisemmat palaavat takaisin aivan samalla tavalla – sisäistä lasta pitää toki hemmotella hieman kuivimmassakin työarjessa. Kuten kaikesta hauskasta, tästäkin periaatteesta on tullut urheilulaji: hupailudisciplina.
- Toimistotuolikisailun hupailulajin maailmanlaajuisesta noususta
- Eri variaatioita ja kansainvälisesti yllättävän samanlainen sääntökehys
- Työtuolin virittäminen on nimenomaisesti sallittua
- Toimistotuolikisat, extreme-silitys ja suolla snorklaus
Toimistotuolikisailun hupailulajin maailmanlaajuisesta noususta
André Franquinin, suuren ranskalais-belgialaisen sarjakuvataiteilijan ja sellaisten nerokkaiden sarjojen kuin „Spirou und Fantasio“, „Marsupilami“ tai „Gaston“ luojan, tiedetään omanneen anarkistisen huumorintajun. Siksi antisankari Gaston oli hänen tärkein työnsä: Franquin ikuisti tässä tavanomaisten mittapuiden mukaan hirvittävän tuottamattoman ja hyödyttömän, mutta sitäkin luovemman toimistorotan edesottamuksissa hieman itseään. Siinä missä Gaston suhtautuu toimistokalusteiden tavanomaiseen käyttöön melko välinpitämättömästi, niiden käyttämisestä aivan muuhun hän innostuu suorastaan urheilullisesti. Hän rakentaa niihin poljinkäytön, keksii istuinkuoria, joilla voi laskea kaiteita pitkin, kehittää riipputuolikuljetusjärjestelmän haarautuneisiin toimistorakennuksiin – ja ottaa työajalla mielellään aikaa vastaan toimistourheilulajissa: toimistotuolilla rullaamisessa.
Se, mikä sai alkunsa ainutlaatuisen taiteilijan nerouden tuotteena jo vuosikymmeniä sitten, on nykyään todellisuutta: toimistotuolikisat ovat maailmanlaajuisesti harrastettu hupilaji. Mutta aloitetaan alusta. Siinä missä Gaston polkee menemään toimiston käytävillä toinen jalka tuolin istuimella ja toinen lattiaa vasten vauhtia ottaen, "varsinainen urheilulaji" perustuu kahteen periaatteeseen: painovoiman hyödyntämiseen ja vastuksen minimointiin, vähän kuten saippualaatikkokisoissa, tai tasaista sprinttityöntöä tasamaalla – tai näiden yhdistelmään. Tähän tulokseen päädyttiin ainakin perusteellisessa hakukoneiden syövereihin ulottuneessa tutkimuksessa, osittain kiinalaisen näppäimistön avustuksella. Sillä ketä tämä oikeastaan yllättää? Toimistotuolikisat ovat Kiinassa todella iso juttu. Keksijöiksi mainitaan epäluotettomien lähteiden mukaan kuitenkin japanilaiset. Vielä muutama vuosi sitten Bad Königissä kauniissa Odenwaldissa eräs tiimi järjesti Saksan mestaruuskisat, jotka saivat myös kansainvälistä mediahuomiota. Kalifornian San Clementessä ollaan rennompia, ja kisaan pääsevät mukaan myös longboardit ja pyörillä kulkevat sohvat. Kuten monissa muissakin elämän osa-alueissa, brititkaan eivät kaihda tätä erikoisuutta, ja myös Australiassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Espanjassa järjestetään turnauksia, joissa keskiössä on vauhdikas eteneminen työkalusteella.
Eri variaatioita ja kansainvälisesti yllättävän samanlainen sääntöpaketti
Oli kyseessä sitten alamäki tai tasamaa: uhkarohkeat naiset ja miehet kilpailevat toisiaan vastaan rullaavilla kalusteillaan ja yrittävät päästä maaliviivan yli mahdollisimman nopeasti. Toisin kuin useimmissa muissa urheilulajeissa, toimistotuolikisoissa virittäminen on nimenomaan sallittua, ja osallistujien mielikuvitus sekä kädentaidot ratkaisevat, miten he muuttavat tuolinsa rullaavaksi kilpamenopeliksi.
Kuten tiedetään, toimistotuoli koostuu selkänojasta, mahdollisista käsinojista, pyörivästä istuimesta, korkeussäädettävästä keskipylväästä ja jalustasta, johon on mallista riippuen kiinnitetty neljä tai viisi pyörää. Useimpien sääntöjen mukaan pyörien halkaisija ei saa olla yli 20 senttimetriä, niiden on liikuttava vapaasti, eikä niissä tietenkään saa olla moottoria. Huhun mukaan eräs erityisen kunnianhimoinen toimistotuolikuski olisi varustanut ajoneuvonsa raketeilla ja kiertäisi nykyään radalla satelliittien ympärillä Maan kiertoradalla. Liikkeellä on myös huhu, että ainakin huhun jälkimmäinen osa on todella vain huhu.
Toimistotuolin virittäminen on nimenomaisesti sallittua
Toimistotuolia ohjataan todellisuudessa pelkällä painonsiirrolla – ja juuri siitä hauskuus alkaa. Jokainen, joka on joskus rullannut toimistotuolilla huoneen halki ja yrittänyt ottaa kaarteen hallitusti, tietää, että se on oikeastaan lähes mahdotonta. Siksi kilpakuljettajien vääntelyt ovat yhtä näyttäviä kuin useimmat yritykset vaikuttaa rullaussuuntaan jaloilla. Sillä, istutaanko tuolilla vai maataanko vatsallaan tai selällään, ei ole väliä: pudotuskilpailuissa, jotka noudattavat useimmiten knockout-periaatetta, nähdään mitä erikoisimpia ja oudoimpia kehon asentoja. Ja puheen ollen ”KO:sta”: aktiivinen vaikuttaminen vastustajiin on useimmissa säännöissä myös kielletty. Suomeksi sanottuna: se, joka potkaisee kilpakumppaninsa pois tieltä, pieksee häntä ohiajossa tai vaikuttaa aktiivisesti vastustajan ajosuuntaan, hylätään.
Suosittu viritystoimenpide on painon lisääminen, mutta siinä tarvitaan harkintaa: jos kääntömekanismiin kiinnitetään liikaa levypainoja, menopeli kiihtyy liian hitaasti – jos niitä on liian vähän, arvokkaita sekunteja menetetään. Toimistotuolikuljettajien erityisessä suosiossa ovat erityisen leveät ”ortopediset” toimistotuolit, jotka kulkevat huomattavasti vakaammin kuin perusmalli. Muita toimivia keinoja ovat toimistotuolin pyörien vaihto, laakerien päivitys tai yksinkertaisesti vain paljon, paljon hyvää voiteluainetta.
Näin viritetty toimistotuoli voi kulkea jopa 35–40 kilometriä tunnissa; siksi suojavarustus on aivan vakavasti ottaen pakollinen tai ainakin erittäin suositeltava. Kypärä sekä kyynär-, polvi- ja rannesuojat ovat yhtä tavallisia kuin käsineetkin. Kun otetaan huomioon, että tavallinen toimistotuoli, jonka istuinkorkeus on keskimäärin 50–70 senttimetriä, mahdollistaa merkittävän putoamisen, suositellaan jopa kokokasvokypärää. Sillä yksi asia on varma: kaatumiset kuuluvat rullakilpailuihin olennaisena osana, ja usein ne ovat tarkkaan mietitty osa eräänlaista epäonnistumaan tuomittua koreografiaa – jonka ainoa tarkoitus on yleisön viihdyttäminen.
Toimistotuolikisat, extreme-silitys ja suokellunta
Jos uskoo varainkeruuideoita käsittelevää kirjaa, on olemassa jopa toimistotuolikisojen maailmanmestaruuskilpailut – ja lisäksi myös maailmanlaajuisesti järjestettyjä turnauksia matojen kaivamisessa, extreme-silityksessä, sääripotkuissa (!), juustonpyörityksessä, suouinnissa ja nokkosten syönnissä – tosin viimeksi mainitussa lajissa toivottavasti kyse on vain siitä, että urheilulajin nimi osataan kirjoittaa oikein. Kuten kaikissa hupiturnauksissa, myös toimistotuolikisoissa tärkeintä on ennen kaikkea hauskanpito. Siksi paikalliset järjestäjät voivat määrittää omat sääntönsä ja sallia esimerkiksi työntöavustajat, rakentaa reitille esteitä vesiautomaateista, kopiokoneista, ruukkukasveista ja roskakoreista tai järjestää aivan Gastonin hengessä poljettavien tuolien kilpailun – kaikki on sallittua, mikä miellyttää, nostattaa tunnelmaa ja tuo pyörillä liikkuvien kääntötuolien epätyypillisen käytön keskiöön.