Vanha sanonta ”terveys on onnenkauppaa” osoittautuu oletettua monitulkintaisemmaksi. Terveenä oleminen ja sellaisena pysyminen on toki myös onnesta kiinni. Tutkijat ovat kuitenkin nyt havainneet, että onnellisuus vaikuttaa suoraan terveyteen.
- Selkä ongelmatekijänä
- Onnen etsiminen
- Keinoja onnellisuuteen
- Tietoisempi elämä ja tietoisuuden vahvistaminen
Selkä ongelmatekijänä
Paras esimerkki on ”selän terveys”: ihmisille, jotka viettävät suuren osan päivästä istuen – päivän toimistotuolissa, illan ensin autossa ja sitten sohvalla – tulee ennemmin tai myöhemmin väistämättä selkävaivoja. Tietenkin edellyttäen, etteivät he huolehdi riittävästä vastapainosta liikunnan, taukojen ja rentoutusharjoitusten avulla. Lääkärit ja sairauskassat ovat tunnistaneet tämän jo kauan sitten, tarjoavat asianmukaisia selkäkouluja ja panostavat ennaltaehkäisyyn, jotta vakuutettujen jälkiseuraukset ja tietenkin myös terveydenhuoltojärjestelmän kustannukset pysyisivät mahdollisimman pieninä. Yksi asia nousee toistuvasti esiin: selän terveys on myös psyykkisen voinnin kysymys. Neljäsosa väestöstä kärsii elämänsä aikana selkäkivuista – eikä taustalla aina ole pelkästään fyysisiä syitä.
Erityisesti kroonisten selkävaivojen taustalla on usein psykosomaattisia syitä. Tämä ei tarkoita, että potilas kuvittelisi kipunsa. Päinvastoin: ne ovat yleensä hyvin todellisia, mutta niiden syyt löytyvät monissa tapauksissa pikemminkin kiusaamisesta, stressistä tai käsittelemättömistä elämän kolhuista kuin vääränlaisesta työpöydän tuolista, vähäisestä liikunnasta tai luuston sairauksista. Sen voi arvata: psyykkeellä on vaikutusta terveyteen. Nyt tutkijat ovat havainneet, että psyyke ei vaikuta ainoastaan selkään vaan koko terveyteen. Lyhyesti sanottuna: fyysinen terveys on myös henkisen tasapainon kysymys.
Nykyisten tutkimusten tulokset voidaan tiivistää näin: mielen hyvinvointi vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka altis ihminen on esimerkiksi selkävaivoille, verenkiertohäiriöille tai virustaudeille. Käytännössä murhe ja stressi rasittavat suoraan sydäntä, pessimismi puolestaan nostaa verenpainetta. Tutkittavilla, jotka suhtautuvat elämään optimistisemmin ja ovat pohjimmiltaan tyytyväisiä, onkin vähemmän ongelmia korkean verenpaineen kanssa, ja he selviytyvät paremmin myös infektiotaudeista. Jopa viruksilla on vaikeampaa aurinkoisen elämänasenteen omaavien kanssa. Erään naisia koskeneen tutkimuksen tulos osoittaa erityisen selvästi, miten henkinen perusvire vaikuttaa terveyteen: kyyninen ja vihamielinen elämänasenne lyhentää elinikää verrattuna ihmiseen, joka on lähtökohtaisesti tyytyväinen. Kuinka voimakkaasti psyykkinen stressi rasittaa sydäntä, käy ilmi toisesta tutkimuksesta: sydäninfarktipotilaiden kohdalla tutkijat epäilevät psyykkisten tekijöiden vaikuttaneen syihin neljässä tapauksessa viidestä.
Onnen etsiminen
Tämä herättää luonnollisesti kokonaisen joukon kysymyksiä. Tärkein niistä kuuluu: mitä on onnellisuus? Duden, saksan oikeinkirjoituksen perusteos, määrittelee onnen ”joksikin, mikä on erityisen suotuisten olosuhteiden yhteensattuman tulos”, vaihtoehtoisesti myös ”kohtalon suotuisaksi johdatukseksi” tai ”miellyttäväksi ja iloiseksi mielentilaksi, jossa ihminen on”.
Tähän yhteyteen sopii todennäköisesti parhaiten määritelmä, jossa onnellisuus kuvataan miellyttäväksi ja iloiseksi mielentilaksi. Asiantuntijoiden mukaan lyhytkestoinen onni eli euforia nimittäin tekee terveydelle vähemmän hyvää. Terveyttä suojaa pikemminkin perustavanlaatuinen tyytyväisyys, myönteinen elämänasenne sekä positiivinen eli rakentava tapa käsitellä ongelmia ja esteitä. Tässä yhteydessä asiantuntijat puhuvat ”psyykkisestä immuunijärjestelmästä”, joka alkaa muodostua jo varhaislapsuudessa.
Käytännössä ihmisille, joita hoivataan vauvoina ja lapsina rakastavasti ja jotka eivät joudu kokemaan väkivaltaa, kehittyy parempi vastustuskyky stressiä ja elämän vastoinkäymisiä vastaan. He käsittelevät kuormitusta paremmin, ovat psyykkisesti vähemmän haavoittuvia ja toipuvat henkisen rasituksen fyysisistä seurauksista nopeammin kuin ihmiset, joita on lapsena laiminlyöty tai jotka ovat altistuneet turvattomuudelle tai fyysiselle väkivallalle. Viidennen ja kymmenennen ikävuoden välillä muodostuu sitten eräänlainen onnellisuuden perustaso, joka pysyy tulevaisuudessa pitkälti samana. Ylös- ja alaspäin suuntautuvia vaihteluja lukuun ottamatta ihminen palaa yhä uudelleen siihen perustilaan, jonka hän on omaksunut nuorena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä voisi tarvittaessa muuttaa. Jos siihen panostaa, tyytyväisyyden tasoa voi nostaa kohdennettujen harjoitusten avulla.
Tiet onnellisuuteen
On varmasti helppoa palkita itseään vaikka jäätelöllä, satunnaisella elokuvakäynnillä tai lyhyellä lomalla, jotta onnellisuuden tunnetta saisi hetkellisesti vahvistettua. Myös se, että suklaa tekee juuri sillä hetkellä onnelliseksi, on todistettu tosiasia; samoin seksi ja säännöllinen liikunta vapauttavat onnellisuushormoneja. Jopa tulisten chilien, ginsengin tai vaniljan aromin sanotaan vapauttavan endorfiineja eli onnellisuushormoneja. Ei varmasti ole pahitteeksi suoda itselleen säännöllisesti pieni pala onnea. Mutta se, joka suhtautuu elämään lähtökohtaisesti nurjasti tai jopa kyynisesti, palaa pienen tunnehuipun jälkeen takaisin aiemmalle tyytyväisyyden tasolleen.
Mitä siis voi tehdä, jotta onnellisuus – ja siten myös paremmat mahdollisuudet terveyteen – asettuisi pysyväksi osaksi elämää? Koska moni asia on näkökulmakysymys, myös oma elämäntilanne, auttaa ehkä toisinaan tarkastelemaan arjen vastoinkäymisiä toisesta kulmasta. Jos joku on taipuvainen aloittamaan tällaisessa tilanteessa tavallisen ”Miksi juuri minulle käy aina näin?” -virren, hänelle voi ilman moralisoivaa sormea sanoa: Ensinnäkin se on hölynpölyä, kohtalo iskee milloin tahansa ja missä tahansa. Toiseksi on olemassa myönnettäköön typerähkö sanonta: ”Aina voisi mennä huonomminkin”. Ja kaikesta typeryydestään huolimatta siinä on jotain perää.
Niin harmillinen kuin esimerkiksi puhjenneen polkupyöränrenkaan löytäminen aamulla autotallista voikin olla, ensinnäkin niin voi käydä kenelle tahansa pyöräilijälle tällä planeetalla. Toiseksi sisärengas olisi voinut puhjeta myös työmatkalla, aiheuttaa kaatumisen ja johtaa vakaviin vammoihin. Ketä siinä enää haittaa, että on otettava ruuhkainen raitiovaunu tai mentävä jalan? Ketä siinä enää haittaa, että töihin saapuu hieman myöhässä? Intohimoiset onnenetsijät yrittävät jopa olla vain löytämättä tilanteesta jotain hyvää, vaan lisätä siihen sitä. Pyörä jää paikoilleen – mutta aurinko paistaa, ja niin työmatkaan voi yhdistää pienen kiertotien puiston kautta tai nopean espresson kulman pienessä kahvilassa. Jos töihin on joka tapauksessa myöhässä, sen voi tehdä myös hyvällä tuulella.
Draamailu auttaa arjesta selviytymisessä lähtökohtaisesti varsin vähän. Ja joskus se voi vaatia työtä ja myös hieman aikaa. Mutta työ oman onnensa eteen on varmasti vaivan arvoista. Jo aivan pienillä harjoituksilla asioita voi tarkastella neutraalimmin: Se, joka päivän ajan katsoo jokaista tapahtumaa johdonmukaisesti kahdelta puolelta, huomaa, miten monenlaisia ratkaisumalleja yhtäkkiä avautuu. Lisäksi ei ole pahitteeksi tarkastella lähiympäristöään kriittisesti: Ympäröivätkö minua ihmiset, jotka tekevät minulle hyvää?
Elämänkumppani, ystävät, sosiaalinen verkosto ja ennen kaikkea oma perhe sisältävät riittävästi räjähdysherkkää ainesta, joka voi kasaantua vähitellen ja räjähtää yhtäkkiä. „Stop, tähän asti ja ei pidemmälle!“ ei tee pahaa, vaan tekee ystävyyssuhteille tai parisuhteille – oikealla sävyllä sanottuna ja sopivilla perusteluilla tuettuna – hyvää. Sillä myös päinvastainen on tieteellisesti todistettu: toimimattomat tai yksipuoliset suhteet vahingoittavat terveyttä. Toimiva sosiaalinen ympäristö on siis myös olennainen osa yleistä onnellisuuden kokemusta.
Elä tietoisemmin ja vahvista tietoisuuttasi
Se, että luomumarkkinat, slow food ja fyysiset rentoutumisen muodot, kuten jooga, ovat niin suosittuja, kertoo myös kiireisen ajan olennaisesta tarpeesta: hidastamisesta. Kun päivä alkaa vilkaisulla älypuhelimeen, joka näyttää tulevat menot, ja aamiaisen on oltava nopea coffee-to-go matkalla toimistoon, ei ole ihme, että vastatrendi oli vain ajan kysymys. Taustalla on tarve havaita asiat tietoisesti eikä hoitaa niitä siinä sivussa. Sen lisäksi, että tietoinen paneutuminen yhteen asiaan on moninkertaisesti tehokkaampaa kuin virhealtis hosuminen muiden asioiden ohessa, pienet tietoisen nautinnon hetket lisäävät elämänlaatua merkittävästi. Tietoinen hetki aidon cappuccinon äärellä kahvilassa, kahvin tuoksun nautinnollinen nuuhkiminen ja aito ilo sen seurana olevasta pienestä suklaakeksistä tuovat enemmän elämänonnea kuin nopea kofeiinipommi automaatista työpöydän ääressä pidetyllä pikatauolla. Sama pätee tietoisuudella nautittuun vaahtokylpyyn tarkoituksenmukaisen suihkun sijaan tai vierailuun thaimaalaisessa ravintolassa myyntiluukun pikaisen take-awayn asemesta.
Totta kai nämä pienet onnen saarekkeet arjessa vievät hieman enemmän aikaa. Mutta mitä muutama säästetty minuutti oikeastaan merkitsee verrattuna suurempaan elämänonneen ja parempaan terveyteen?