Voi johtua säästä, että yhden jos toisenkin toimistotyöntekijän ajatukset eivät juuri nyt oikein pysy työssä. Mieluummin ne matkustaisivat paikkaan, jossa päivää eivät määritä tietokone, puhelin tai kalenteri vaan sää, vuorovedet tai oman kehon ja mielen tarpeet. Kesä on perinteisesti myös lomakautta, ja lähestyvien koululomien myötä lähestyy myös aika, jonka vanhemmat saavat viettää lastensa kanssa.
Sisällysluettelo
Suunnittelu
Jotta kaikki sujuisi mutkattomasti, loma kannattaa suunnitella hyvissä ajoin. Ensimmäinen askel kohti vapaita kesäpäiviä on nimittäin aina askel kohti pomon ovea – lomahan pitää saada esimiehen hyväksymäksi. Joissakin yrityksissä vuoden alussa järjestettävä lomapalaveri varmistaa, etteivät kollegoiden toiveet mene ristiin. Erityisesti silloin, kun yli puolella henkilöstöstä on lapsia, koululaisten loma-ajat ovat perinteisesti lomatoiveiden ruuhkahuippua. Tällaisessa palaverissa kompromisseista voidaan sopia suoraan – vapaasti ajatellen: „sinä helluntaina, minä pääsiäisenä“.
Salkku mukana saarelle?
Se, että yhä useampi työntekijä pakkaa uimahousujen lisäksi laukkuunsa myös muutaman asiakirjakansion, on arkipäivää. Kirjoituspöytä löytyy myös hotellihuoneesta. Näin asian ei kuitenkaan ole tarkoitus mennä, kuten liittovaltion vuosilomalakia (lyhyesti: BUrlG) vilkaisemalla käy ilmi. Sen ajatuksen mukaan loma tarkoittaa joutenoloa – ja sitä koko päivän ajan. „Loman tulisi palvella palautumista, ja sitä tulisi käyttää oman työkyvyn säilyttämiseen“, sanoo asianajaja Simone Weber. Juristilla on asianajotoimisto Münchenin Sendlinger Torin alueella – työoikeus on yksi hänen erikoisaloistaan.
Työkyvyn säilyminen on lainsäätäjän näkökulmasta suojeltava arvo. Siksi kaikilla työntekijöillä, myös harjoittelijoilla ja osa-aikaisilla, on lähtökohtaisesti lakisääteinen oikeus palkalliseen vuosilomaan. Työntekijät eivät tietenkään voi päättää itse, milloin he jäävät lomalle, vaan heidän on tehtävä hakemus työnantajalle ja saatava se hyväksytyksi. „Työntekijä ei missään tapauksessa saa myöntää itselleen lomaa. Jos työntekijä jää omin päin lomalle, hän rikkoo työsopimukseen perustuvia velvollisuuksiaan ja hänen on varauduttava työoikeudellisiin seuraamuksiin, jotka voivat johtaa jopa välittömään irtisanomiseen“, Simone Weber selittää.
Myös työnantajaa koskevat säännöt. Hän ei siis voi myöntää tai evätä lomaa mielivaltaisesti, vaan hänenkin on noudatettava voimassa olevaa lakia. ”Liittovaltion vuosilomalain 7 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on otettava huomioon työntekijän lomatoiveet.” Tietenkin hän voi tietyin edellytyksin myös kieltäytyä lomatoiveesta: ”Jos sitä vastaan puhuvat kiireelliset toiminnalliset syyt, kuten esimerkiksi suuren uuden tilauksen aiheuttama suuri työmäärä, osaston korkea sairauspoissaolojen määrä tai muiden työntekijöiden lomatoiveiden kanssa syntyvä ristiriita”, asiantuntija sanoo. ”Jos lomatoiveet ovat ristiriidassa keskenään, työnantajan on punnittava molempien työntekijöiden sosiaalisia näkökohtia keskenään, esimerkiksi korkeampi ikä, työsuhteen kesto, kouluikäiset lapset, levon tarve, työssäkäyvä puoliso. Sosiaalisesti enemmän suojelua tarvitseva työntekijä on tällöin lähtökohtaisesti etusijalla lomahakemuksensa osalta.” Pääsääntöisesti esihenkilöiden on myös päätettävä työntekijöidensä lomahakemuksista viipymättä ja otettava huomioon, että loma tulisi myöntää yhtäjaksoisena.
Kuinka paljon lomaa työntekijöille kuuluu?
Ammattiliitto ”Ver.di” antaa verkkosivuillaan yleiskatsauksen siitä, kenelle ja kuinka paljon lomaa kuuluu. ”Lakisääteinen vähimmäisloma on iästä riippumatta koko maassa yhtenäisesti 24 arkipäivää kalenterivuodessa aikuisille”, siellä todetaan. ”Tämä vastaa neljää viikkoa, koska arkipäiviksi lasketaan kaikki kalenteripäivät, jotka eivät ole sunnuntaita tai pyhäpäiviä.” Ver.di huomauttaa, että keskimääräinen työehtosopimuksen mukainen loman pituus on nykyään kuitenkin jo kuusi viikkoa. Myös vähäisessä työsuhteessa työskentelevillä on tämän mukaan oikeus lomaan – suhteessa heidän työaikaansa. ”Työntekijällä on oikeus yhteen kahdestoistaosaan vuosilomasta jokaiselta täydeltä työsuhteen kestokuukaudelta”, todetaan ammattiliiton verkkosivuilla.
Simone Weber osaa selittää asian tarkemmin – ja hänellä on myös esimerkki valmiina. ”Lakisääteinen vähimmäisloma on 24 arkipäivää. Arkipäiviä ovat tässä kaikki päivät, jotka eivät ole sunnuntaita tai lakisääteisiä pyhäpäiviä.” Liittovaltion vuosilomalaki lähtee siis 24 arkipäivän osalta siitä, että työntekijä työskentelee maanantaista lauantaihin eli hänellä on kuusipäiväinen työviikko. Jos työntekijällä on vain viisipäiväinen työviikko, maanantaista perjantaihin, vähimmäislomaa 24 päivästä on vähennettävä vastaavasti.” Simone Weber laskee näin: ”24 arkipäivää jaettuna 6 arkipäivällä = 20 arkipäivää lomaa.” Tämä laskutapa, vastaavasti sovellettuna, antaa seuraavan taulukon:
- Kuusipäiväinen työviikko: 24 työpäivää lomaa
- Viisipäiväinen työviikko: 20 työpäivää lomaa
- Nelipäiväinen työviikko: 16 työpäivää lomaa
- Kolmipäiväinen työviikko: 12 työpäivää lomaa
- Kaksipäiväinen työviikko: 8 työpäivää lomaa
- Yksi arkipäivä viikossa: 4 työpäivää lomaa vuodessa
Tässä on kuitenkin syytä huomioida yksi mielenkiintoinen yksityiskohta: on täysin yhdentekevää, työskenteleekö työntekijä päivittäin neljä, kahdeksan vai kymmenen tuntia. ”Loman kannalta ratkaisevaa on työpäivien määrä viikossa, ei työtuntien määrä päivässä”, selittää asianajaja Simone Weber. ”Jos työskentelee viitenä päivänä viikossa, vaikka vain viisi tuntia päivässä, hänellä on silti oikeus 20 arkipäivän lomaan, aivan kuten työntekijälläkin, joka työskentelee kahdeksan tuntia päivässä toimistotuolilla.”
Joustavissa työajoissa eli silloin, kun työntekijä työskentelee yhtenä viikkona viitenä päivänä, seuraavana vain kahtena päivänä, sitten yhden viikon ei lainkaan ja sitä seuraavana viikkona vain kolmena päivänä, työaikaa on tarkasteltava pidemmältä ajanjaksolta, tarvittaessa jopa koko vuoden työajalta. Simone Weberin mukaan loman pituus lasketaan silloin seuraavasti: ”Jos säännöllinen työaikasi jakautuu ajanjaksolle, joka ei vastaa kalenteriviikkoa, lähtökohtana käytetään kokoaikatyön lakisääteistä tai työehtosopimuksen mukaista lomapituutta. Kuusipäiväisessä työviikossa lakisääteinen loma on 24 arkipäivää. Nämä 24 arkipäivää jaetaan vuoden 312 arkipäivällä (52 viikkoa x 6 arkipäivää). Näin saadaan kerroin 0,0769. Tämä kerroin kerrotaan sitten todellisilla tehdyillä työpäivillä. Jos on esimerkiksi työskennellyt 80 päivää ( 80 x 0,0769), vuosittaiseksi lomaoikeudeksi muodostuu 6,15 päivää.”
Nuoret ja vaikeavammaiset
Muuten: nuoria ja vaikeavammaisia koskevat erityissäännöt. Se, joka ei kalenterivuoden alussa ole vielä täyttänyt 16 vuotta, saa vähintään 30 lomapäivää. 17-vuotiaana lomapäiviä on 27 ja 18-vuotiaana 25. Vaikeavammaisilla työntekijöillä on lain mukaan oikeus yhteen palkalliseen lomapäivään vuodessa kutakin viikoittaista työpäivää kohden. Näin 5-päiväisessä työviikossa lomaa kertyy viisi päivää enemmän vuodessa ja 6-päiväisessä työviikossa kuusi lomapäivää.
Täältä löydät ergonomiset toimistokalusteet.